Historia

Asekätkön muistotaulu sijaitseeHammaslahdentien

ja Kankurintien kulmauksessa

Sankaritaulut Pyhäselän koululla

Hammaslahdessa on asuttu ainakin vuodesta 1500, jolloin kylässä oli yksi talo. Nimensä Hammaslahti on saanut läheisen samannimisen lahden mukaan. Hammaslahden kylän vanhin osa on sijainnut Sintsonlammen ympärillä.

 

Teollisuutta Hammaslahteen tuli ensimmäisen kerran vuonna 1769, kun kruununvouti Gabriel Wallenius perusti Nivanjokeen maakunnan ensimmäisen hienoteräisen vesisahan.

 

Hammaslahden kehitys sai uuden vaiheen kun Hammaslahden läpi vedettiin Karjalan rata, joka valmistui vuonna 1894. Hammaslahden asemarakennus rakennettiin samaan aikaan kun rata valmistui. Asemarakennus paloi 1921, mutta se rakennettiin uudestaan seuraavana vuonna.

 

Hammaslahden taajamasta tuli Pyhäselän kunnan keskus vuonna 1925, jolloin Pyhäselkä itsenäistyi Kiihtelysvaarasta. Hammaslahden kylä kehittyi voimakkaasti, kun Outokummun kuparikaivos aloitti toimintansa vuonna 1973. Kaivos lopetti toimintansa vuonna 1986.

 

Kun Pyhäselän kunta liitettiin Joensuun kaupunkiin vuonna 2009, Hammaslahdesta tuli kaupunginosa ja Pyhäselän palvelupisteen paikka.

 

 

Hammaslahden seudun kyläyhdistys

info[at]hammaslahti.fi / BLOGI / FACEBOOK

Pyhäselän miehet sodassa

 

163 pyhäselkäläistä kaatui viime sodissa, 162 miestä ja yksi lotta. Pääosa kunnan miehistä taisteli sekä talvi- että jatkosodassa Laatokan Karjalassa ja Itä-Karjalassa, muutamia joutui myös Lapin sotaan.

 

Talvisodassa 39-40 kaatui 35 pyhäselkäläistä sotilasta, jatkosodassa 41-44 huomattavasti enemmän, noin 120.

 

Kesän ja syksyn 41 hyökkäysvaihe vaati raskaimmat uhraukset: 64 kaatunutta

Asemasota vuoden 42 alusta kesäkuun alkuunb 44 vaati 26 kuntamme miehen hengen ja perääntymisvaihe kesä-syyskuussa 1944 vielä 30:n. Lapin sodassa syksyllä 44 ja keväällä 45 kaatui puolenkymmentä Pyhäselän miestä. Aivan tarkkoja lukuja ei asiakirjoista pysty päättelemään.

 

Talvisodassa Pyhäselän miehiä kaatui eniten, 12, erillinen pataljoona 12:ssa. Erillinen pataljoona 22:ssa henkensä menetti 6 Pyhäselän sotilasta. Pitäjämme miehiä taisteli jonkin verran myös jalkaväkirykmentti JR 69:ssä Kollaalla.

 

Jatkosodassa suurimmat tappiot olivat JR 9:ssä, 32 kaatunutta pyhäselkäläistä. JR 8:ssa tuntemattoman sotilaan rykmentissä, 24 kaatunutta ja JR 51:ssä 18 kaatunutta. Jonkin verran Pyhäselän miehiä kaatui myös JR 30:ssä ja 3. prikaatissa. Tykistössä menetti henkensä muutama sotilas, samoin ryhmä Oinosen ratsujoukoissa. Kaatuneita oli yli 40:ssä eri yksikössä tai joukko-osastossa, valtaosassa näistä tosin vain yksi tai kaksi Pyhäselän sotilasta.

 

Eniten pyhäselkäläisiä uhreja vaatineet päivät sattuivat syksyyn 1941. Säämäjärvellä Itä-Karjalassa kaatui 25. elokuuta 1941 JR 8:n riveissä viisi Pyhäselän miestä. 8. elokuuta 1941 Uukuniemen Latvasyrjässä vastaavasti neljä JR 9:n riveistä ja Orsegan aseman lähellä Petroskoita 28. syyskuuta 1941 neljä JR 51:ssä taistellutta Pyhäselän sotilasta.

 

JR 9:ää komensi jatkosodan alussa 1941 eversti August Kuistio, JR 8:aa eversti Pietari Autti ja JR 51:stä eversti Aarne Sainio. Nämä rykmentit ja Pyhäselän miehet niiden mukana pysyivät Itä-Karjalassa koko jatkosodan ajan.

 

JR 9 vartioi asemasodan vuoden 42-44 kaikkein itäisimmässä tukikohdassa Ostassa, JR 8 Syvärin eteläpuolella Pertjärvellä. JR 8:n riveissä taisteli asemasodan alkuvaiheessa 69 Pyhäselän miestä. Reserviläisrykmentti JR 51 lakkautettiin pian hyökkäysvaiheen päätyttyä talvella 42, kun vanhimpia ikäluokkia alettiin kotiuttaa.

 

JR 9 ja JR 51 kuuluivat eversti Antero Svenssonin 7. divisioonaan, joka sai lisänimen Kalpa. Se oli Savo-Karjalan miesten yksikkö. JR 8 puolestaan taisteli eversti Kaarlo Heiskasen 11. divisioonassa, joka tunnettiin nimellä Iskevä kiila.

 

Kun tässä on sivuttu armeijan yksiköitä, lienee paikallaan kertoa niiden miesmääristä: divisioonassa oli noin 16 000 miestä, rykmentissä 3 600, pataljoonassa reilut tuhat ja komppaniassa noin 200.

 

Ja jos joku miettii rykmenttien numerointia, armeijamme oli luonut omaperäisen järjestelmän. Rauhanajan prikaatista muodostettiin liikekannallepanossa divisioonan kantayksikkö, ja se sai saman numeron kuin oli prikaatilla - esim. Ylämyllyn yksiköstä tuli JR 8. Sen jälkeen numeroon lisättiin luku 21 eli 11. divisioonan muiden rykmenttien numerot olivat 29 ja 50.

 

Suomalaiseen taktiikkaan kuului joustava yksikköjen alistaminen. Divisioonat vaihtoivat keskenään rykmenttejä rykmentit pataljoonia ja pataljoonat komppanioita. Usein perustettiin myös tilapäisiä taisteluosastoja. Niin ikään Suomen armeijan yksiköiden kolmijakoisuus perustui käytettyyn taktiikkaan: kaksi yksikköä oli etulinjassa, kolmas reservissä.

 

Sota-ajan joukko-osastot koottiin saman alueen miehistä. Poikkeuksia olivat varusmiesrykmentit, joita olivat myös JR 8 ja JR 9. Niissä oli sotilaita joka puolelta Suomea – kuten Väinö Linnan mestariteos Tuntematon sotilas todenmukaisesti kertoo - ja ne heitettiin parhaina joukko-osastoina yleensä hyökkäyksen kärkeen. Näissä varusmiesrykmenteissä taas I ja II pataljoona olivat nuorten miesten yksiköitä, III pataljoona koostui pääasiassa vanhemmista reserviläisistä.

 

Suuri osa Pyhäselän kaatuneista oli varsin nuoria miehiä, alle 30-vuotiaita.

Ammateiltaan he olivat valtaosin maanviljelijöitä ja maatilan poikia. Myös työmiehiä oli joukossa, mutta varsinaisia herroja ei kunnan sanakarivainajissa ollut. Yksi talvisodassa kaatuneista vänrikeistä oli ammattisotilas.

 

Pyhäselän kirkon edessä sankarihaudassa lepää monia samannimisiä miehiä, tuttuja pyhäselkäläisiä sukuja:

 

8 Hirvosta

5 Tahvanaista

5 Puustista

5 Kauppista

5 Kinnusta

5 Parviaista

5 Simosta

4 Sorsaa

4 Voutilaista

3 Karhua

3 Kervistä

3 Rautiaista

3 Räsästä

3 Soinista

3 Vatasta

 

Pyhäselän kaatuneista yksi oli kapteeni, maanviljelijä Väinö Korhonen Nivasta. Hän taisteli ja kaatui Syvärin takana Bulajevassa JR 50:n riveissä. Henkensä sodissa menetti kuusi pitäjän vänrikkiä, joista yksi oli Erkki Tahvanainen Ohvanasta.

 

Aliupseereita eli alikersantteja, kersantteja ja ylikersantteja kaatui 27. Miehistöä eli sotamiehiä ja korpraaleita oli valtaosa kaatuneista, noin 130. Miesten lisäksi kaatui yksi Pyhäselän lotta Vieno Kauppinen.

 

*

Pyhäselän pienen kunnan antamat ihmisuhrit olivat varsin raskaat. Pitäjässä tuskin oli perhettä, josta ei olisi yhtään sukulaista, ystävää tai tuttavaa kaatunut.

 

Kuntamme panos sota-aikana oli merkittävä myös rautatien, rautatieaseman ja ammusvarikon muodossa. Sotien aikana joukkoja ja tavaraa kuljetettiin Pyhäselän kautta valtavat määrät. Liikekannallepanossa kesäkuussa 41 monet sotilasyksiköt purettiin junista Hammaslahden aseman lähistöllä.

 

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Hammaslahden varikolla oli ammuksia ja muita sotatarvikkeita jopa 7 000 tonnia eli 7 miljoonaa kiloa. Niiden räjähtäminen olisi tuhonnut koko kylän.

 

Pyhäselässä Niittylahden kansanopistolla toimi jatkosodan alussa Karjalan armeijan esikunta. Karjalan armeija oli noin 100 000 miehen voimaryhmä, joka perustettiin kesäkuussa 41 Laatokan Karjalan ja Itä-Karjalan valtaamiseksi. Tämän puolustuvoimienn suurimman yhtymän komentajana toimi yleisesikunnan päällikkö kenraali Erik Heinrichs.

 

Suomen armeijan ylipäällikkö sotamarsalkka Mannerheim lähimpine miehineen vieraili Niittylahdessa Karjalan armeijan esikunnassa heinäkuussa 41 suurhyökkäyksen alkaessa. Vierailusta on otettu laajasti levinnyt valokuva, jossa Marski seurueineen on laskeutumassa kansanopiston portaita. Mannerheimin mukana Pyhäselän-vierailulla oli mm. hänen lähin miehensä kenraali Airo. Kuva on esim. Vesa Tuomisen mainiossa kirjassa Pyhäselän partailta.

 

Kun esikunta siirtyi etenevien joukkojen perässä itään, Niittylahteen tulivat sotilasapteekki ja lääkintävarikko, syyskuussa 44 vielä kenttäsairaala.

 

*

Minne vei jatkosodassa Pyhäselän miesten sotatie? Pitäjämme miesten rykmentit JR 8, JR 9 ja JR 51 taistelivat Laatokan Karjalassa ja Itä-Karjalassa.

 

JR 8:n taistelujen taival tunnetaan hyvin Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Heinäkuussa 41 rykmentti eteni Korpiselästä Laatokalle: JR 8 taisteli mm. Saarivaarassa, Havuvarassa, Kaatiovaarassa, Prolanvaarassa ja Jänisjoella. Sieltä rykmentti heitettiin Mantsin- ja Lunkulansaaren maininnousuja torjumaan.

Lepovaiheen jälkeen rykmentti marssi elokuussa Hyrsylän mutkaan ja taisteli Itä-Karjalan puolella Veskelyksessä ja Tsalkissa, mursi puna-armeijan puolustuksen Sotjärven-Säämäjärven kannaksella. Tähän taisteluun liittyy elo-syyskuun vaihteessa rohkea ja raskas suokoukkaus, joka on kuvattu Tuntemattomassa todenmukaisesti.

 

Eteneminen jatkui taistellen kohti Äänisjärveä ja Petroskoita, josta suomalaisaikana 41-44 käytettiin nimeä Äänislinna. Syyskuussa JR 8 taisteli mm. Kutismajoella, Prääsässä, Pyhäjärvellä, Suojunjoella ja Vilgassa. Äänislinna vallattiin lokakuun alussa, mutta kaupungissa rykmentti sai olla vain kaksi viikkoa.

 

Lokakuun puolivälissä 41 JR 8 siirrettiin Syvärinsuulle ja sitten suuren virran taakse. Se osallistui koviin talvitaisteluihin Gorassa ja Pertjärvellä kuten myös venäläisten ankaran keväthyökkäyksen torjuntaan huhtikuussa 42. Asemasodan ajan rykmentti taisteli ja vartioi rintamaa Pertjärvellä kesäkuuhun 44 saakka.

 

Asemasodan vuosina 42-44 sotilaiden arki oli korsujen rakentamista, taisteluhautojen kaivamista ja kunnostamista, vartiointia, partiointia, koulutusta ja jonkin verran myös puhdetöitä. JR 8:lla oli oma soittokunta ja sotilaskoti. Säännöllisesti pyörivät kotilomat olivat hyvin tärkeät mielialan kannalta.

 

Pyhäselän miesten rykmentit JR 8 ja JR 9 kävivät myös asemasodan aikana monia pienehköjä taisteluja, ja tappioita tuli myös tykistökeskityksissä ja tarkka-ampujien napsiessa varomattomia miehiä kuten Hauhian Tuntemattomassa sotilaassa.

 

JR 8:n komentaja vaihtui monta kertaa. Kesäkuussa 42 Autti sai divisioonan, ja hänen tilalleen tuli eversti Hannes Raikkala. Joulukuussa 42 komentajan tehtävässä aloitti everstiluutnantti, myöhemmin eversti Yrjö Tikka. Hän ei ollut yhtä hyvä sotilas kuin Autti vaan häntä pidettiin pikkumaisena ja muodollisena tärkeilijänä. Linnan Tuntemattoman sotilaan tarkastava eversti, joka joutuu riitaan vartiossa olevan Rokan kanssa, voisi hyvin olla Tikka.

 

Syvärin takaa JR 8 aloitti perääntymisen kesäkuun puolivälissä 44., jolloin se siirrettiin 7. divisioonaan. Kovat viivytystaistelut läpi Itä-Karjalan jatkuivat heinäkuun lopulle, jolloin rykmentti oli peräytynyt Loimolan lähelle. Syyskuun lopulla välirauhan solmimisen jälkeen yksikkö vetäytyi nykyiselle rajalle.

Jatkosodan loppuvaiheessa eversti Tikka erotettiin, ja JR 8:aa komensivat everstiluutnantti K. O. Riitesuo ja everstiluutnantti Viljo Laakso.

 

JR 8:n nuorimmat sotilaat joutuivat evl. Laakson komennossa vielä Lapin sotaan. Rykmentti taisteli Ruotsin rajan tuntumassa ja eteni loka-marraskuussa 44 Tornionjokivartta Käsivarteen.

 

*

JR 9 ja JR 51 aloittivat hyökkäyksensä heinäkuussa 41 JR 8:n eteläpuolella Tohmajärven-Kiteen alueelta. Heinä-elokuun aikana JR 9 valtasi Laatokan Karjalan kyliä: Iljalan, Kirkkolahden, Kontio-Leppälahden, Rytyn, Kirjavalahden, Helylän, Leppäselänä, Latvasyrjän, Vieremän ja Otsoisen.

 

Elokuun lopun ja syyskuun alun aikana rykmentti teki pitkän jalkamarssin Sortavalasta Uomaan, Tulemajärven ja Vieljärven kautta Kotkatjärvelle Itä-Karjalaan. Sieltä se eteni taistellen syyskuun loppupuolella Kaskanaan, Nirkkaan, Tarsepoliin, Latvaan, Sarriin ja Petäjäselkään Ääniselle. Rykmentti kääntyi etelään ja raivasi tietä kohti Syväriä pitkin Äänisen rantaa.

 

6. lokakuuta ylitettiin Syväri, ja siihen sisältyi rykmentin vakavin kriisi. Ensimmäisellä yrityksellä 5. lokakuuta aamuyöllä suuri osa kärkipataljoonan miehistä juoksi metsään. Toisella kerralla seuraavana aamuyönä miehet eivät lähteneet karkuun mutta kieltäytyivät nousemasta veneisiin. Vasta kolmas yritys onnistui iltapäivällä 6. lokakuuta.

 

Ostaan rykmentti saapui 10. lokakuuta 41 ja pysyi siellä puolustusasemissa kesäkuun puoliväliin 44. Syystalven 41 aikana JR 9 joutui koviin taisteluihin lohkollaan, kun venäläiset yrittivät heittää sen takaisin. Hyökkäysvaiheessa rykmentin tappiot olivat raskaat, yli 2 000 miestä.

 

Toukokuun lopussa 43 rykmentin komentajaksi tuli eversti Bertel Ikonen.

 

Perääntyminen Itä-Karjalasta JR 9 aloitti 17.6.44 Äänisen rantatietä Äänislinnaan, sieltä Prääsään, Nirkkaan, Vieljärvelle, Tulemajärvelle, Käsnäselkään, Pitkärannan U-asemaan ja Loimolan taakse. Välirauhan jälkeen rykmentti joutui syyskuun lopulla 44 rajavartiostoksi Kiteen-Tohmajärven alueelle. 4. joulukuuta 44 mennessä koko rykmentti oli kotiutettu.

 

JR 9 ei päässyt koko jatkosodan aikana lepoon. Rykmentin miehille sotataivalta kertyi noin 2 400 kilometriä, ja suuri osa siitä tehtiin jalkaisin marssien – oli vain joitakin lyhyitä auto- ja junakuljetuksia.

 

Pyhäselän miehet taistelivat sodissamme 1939-45 kunniakkaasti, urhoollisesti ja uhrautuvasti, mistä kertovat vakuuttavasti kirkon pihan lukuisat sankarihaudat.

 

Pyhäselän miehet sodassa:

 

Tietokirjailija

Heikki J Eskelinen